Työn tuottavuus ei ole rakennusalalla kasvanut juuri lainkaan viimeisimmän 40 vuoden aikana.
Vertailujaksolla 1975–2015 arvonlisäykseen perustuva tuottavuusindeksi on 122,8. Korkeimmalla tasollaan, lukemassa 152,2, indeksi käväisi vuonna 1993 – viimeisen reilun 20 vuoden aikana tuottavuus on siis jopa hieman laskenut.
Vertailun vuoksi tehdasteollisuuden tuottavuusindeksi oli tarkastelujaksolla 473 ja huippuvuonna 2007 549,1. Tarkat kehityskäyrät useammilta aloilta löytyvät Helsingin Sanomien artikkelissa havainnollistetuista Tilastokeskuksen tiedoista.
Maailmassa on tapahtunut monta ihmeellistä asiaa 40 vuodessa. Ensi-iltansa ovat saaneet mm. kaikki Tähtien Sota -saagan osat, 16 James Bondia ja yhtä monta Uuno Turhapuroa. Sinä aikana Yhdysvalloissa on ollut virassa yhteensä seitsemän presidenttiä Fordista Trumpiin, Suomessa Kekkonen, Koivisto, Ahtisaari, Halonen ja Niinistö. Toimistotyössä manuaalinen piirtäminen ja kirjoituskoneet ovat väistyneet tietokoneiden tieltä, vaikka vielä 70-luvulla PC:n ei uskottukaan yleistyvän. Älypuhelimet ovat sysänneet lankapuhelimet, puhelinluettelot ja taskulaskimet sekä kamerat filmirullineen ja videonauhurit VHS-kasetteineen museokapistuksiksi. Internetin kehityksen vaikutukset ovat toki täysin omaa luokkaansa.
Myös rakennusalalla niin työtavat ja -välineet kuin materiaalitkin ovat kehittyneet. Uusi ja parempi tekeminen näkyy esimerkiksi logistiikassa.
Parantunut logistiikka on vähentänyt hävikkiä ja kuluja
Vielä 90-luvulla työmaat olivat valtavia varastoja. Paljon tavaraa meni jopa rikki tai muuten käyttökelvottomaksi pitkälti siksi, että ne olivat työmaalla paljon ennen kuin niitä tarvittiin.
Materiaalihävikin lisäksi ylimääräisiä kustannuksia aiheutti työmaan sisäinen logistiikka. Tilanne ratkaistiin kehittämällä hankintaa – enää materiaaleja ei tilata rakennuspaikalle kastumaan kilpailuttamalla työmaille täysiä rekkakuormallisia tavaraa, vaan otetaan tietty määrä tiettynä päivänä tiettyyn pisteeseen nostettuna. Tämä oli selvä edistysaskel.
Jotta rakentamisen tuottavuutta pystytään kehittämään, tarvitaan nyt seuraava murros.
Seuraava askel: suunnitelu ja hankinta tiiviimpään yhteistyöhön?
Näin tavarantoimittajan näkökulmasta vaikuttaisi, että hankintaprosessin jatkokehittämisen kautta voitaisiin saavuttaa monta hienoa asiaa: karsia ylimääräisiä ja päällekkäisiä työvaiheita, lisätä tehokkuutta sekä parantaa rakentamisen laatua.
Tällä hetkellä suunnittelu- ja hankintaprosessit on eriytetty toisistaan, minkä seurauksena urakkamallit ovat monimutkaisia.
Alihankintaketjut ovat pitkiä, ja niiden kaikki lenkit mielellään hyödyntävät mahdollisuutta vaihtaa suunniteltuja ratkaisuja halvempiin.
Lopputuloksena syntyy sieltä täältä halpuutettuja kohteita, jotka eivät välttämättä ole yhtä laadukkaita kuin ne olisivat olleet alun perin suunnitelluin ratkaisuin toteutettuina.
Lisäksi suunnittelijan ja rakennesuunnittelijan työhön käytetty aika ja resurssit valuvat osin hukkaan, kun suunniteltuja ratkaisuja korvataan hankintavaiheessa eri materiaaleilla.
Päällekkäinen suunnittelu ei ole tehokasta ja osaamista haaskataan – ja ennen kaikkea haaskataan tuon ammattitaitoisen suunnittelutyön tulokset.
Materiaalien vaihtaminen saattaa nostaa työkustannuksia
Suunnitteluvaiheessa on kuitenkin mietitty, minkälaisen kokonaisrakenteen eri materiaalit yhdessä muodostavat ja minkälainen se on toteuttaa.
Jos osa materiaaleista vaihdetaan, muuttuvat sekä ominaisuudet että työstettävyys. Jo pelkästään tämä seikka saattaa riittää syömään ison osan materiaalin vaihtamisella saavutetusta säästöstä, sillä tekemisen lisäkustannukset näkyvät alihankkijoiden hinnoissa.
Houkutteleva halvempi materiaali voi kostautua laatukustannuksina
Nykymallissa materiaalihankintaa ja kilpailutusta tehdään työmaan ollessa jo käynnissä. Tällöin tuotevertailuja ei välttämättä ehditä tehdä kovin perusteellisesti.
Siitä huolimatta, jos kohteeseen menee vaikkapa 10 000 m2 tuotetta X, jonka vaihtamalla 3 €/m2 halvempaan vaihtoehtoon pystytään säästämään 30 000 €, on houkutus säästön realisointiin hankintahetkellä varmasti melkoinen. Parin vuoden kuluttua kohde saattaa kuitenkin halpuutuksen seurauksena olla suurten ongelmien edessä.
Pahimmassa tapauksessa rakenteet joudutaan avaamaan, jolloin korjauskulut nousevat moninkertaisiksi alkuperäiseen suunnitelmaan nähden – puhumattakaan ongelmista, jotka ovat aiheutuneet rakennuttajalle ja tilojen käyttäjille.
Edellinen on toki vain esimerkki, mutta tosiasia kuitenkin on, että rakennusmateriaaleista tingityt eurot kostautuvat usein huomattavina laatukustannuksina.
Tuotevalintojen muuttamisen mahdollisia seurauksia hankalampi toteutus ja suurempi virheriski
Tavarantoimittajana näkee usein tilanteita, joissa alkuperäinen suunnitteluratkaisu on ollut todella hyvä, toimiva, turvallinen ja nopeasti toteutettavissa oleva, mutta esitetty ratkaisu halpa, mahdollisesti toimiva, hankala toteuttaa ja suuren virheriskin sisältävä.
Tällöin pienikin rakennusvirhe tai jonkin osan suunnitelmien vastainen toiminta saattavat aiheuttaa merkittäviä ongelmia. Tiedossa on kohteita, joissa rakennusprojektin aikana alkuperäisistä suunnitelmista on vaihdettu jopa tuhansia tuotteita – ja valitettavasti tätä nähdään koko ajan.
Siksi näkisinkin mielelläni suunnittelu- ja hankintaprosessit nivottavan huomattavasti nykyistä tiiviimpään yhteistyöhön.
Tuottavuus kasvuun suunnittelun ja hankinnan yhteistyöllä
Käytännössä yhteistyö tarkoittaisi, että rakenteet suunniteltaisiin huolellisemmin, pidemmälle ja tiiviimmässä yhteistyössä eri osapuolten kesken.
Määriteltäisiin tarkasti, mitkä ovat rakenteen toimivuuden kannalta tärkeimmät tuotteet ja edellytettäisiin, että niin pääurakka- kuin alihankintatarjouksetkin tehtäisiin nimenomaan näillä määritetyillä ratkaisuilla.
Kun keskeisimmät tuotevalinnat ja budjetti lyötäisiin lukkoon jo suunnitteluvaiheessa, voisi hankinta kilpailuttaa tavarantoimittajat jo suunnittelijan tehtyä tuotespeksaukset.
Varsinaisen rakennusprosessin käynnistyttyä työmaahankinta ja -johto pystyisivät keskittymään täysipainoisesti näiden suunnitelmien noudattamiseen ja seuraamiseen, työmaatoiminnan ja rakennusmateriaalien kotiinkutsujen aikatauluttamiseen sekä niiden materiaalien kilpailuttamiseen, jotka eivät sisällä merkittävää virheriskiä.
Tehdasteollisuudessa tuottavuus on kehittynyt aivan eri tavalla kuin rakentamisessa – miksi?
Tehdasteollisuudem tuottavuus on 40 vuodessa kehittynyt aivan eri tahtiin kuin rakennusalalla. Jos otetaan esimerkiksi autotehtaan toiminta, voidaan sen todeta muistuttavan paljon edellä kuvattua mallia.
Suunnitteluvaiheessa päätetään, mistä materiaaleista auto kasataan. Sitten tehdään toimittajavertailu ja päätetään miltä toimittajalta mikäkin osa tilataan. Kun kori on tuotantolinjalla, ei tuotekilpailutusta enää siinä vaiheessa harrasteta eikä osia vaihdeta halvempiin. Tuskin tilaajakaan hyväksyisi, jos hänen 50 000 € maksavasta autostaan olisivat matkan varrella nahkapenkit vaihtuneet keinonahkaan sekä jarrupalat ja -levyt hieman edullisempiin tarvikeosiin. Vakuuttelut siitä, että ”nämä ovat ihan yhtä hyvät” eivät saisi vastakaikua.
Rakentamisessa toimitaan kuitenkin ainakin toistaiseksi toisin.
Ensin suunnitellaan, speksataan ja mietitään, mitkä materiaalit muodostavat keskenään toimivan ja turvallisen kokonaisrakenteen.
Hankintavaiheessa rakenne puretaan osiin ja vaihdetaan materiaaleja. Säästetään euroja ostohetkellä ja otetaan laaturiski, joka realisoituessaan syö sekä säästön että tuottavuuden.
Sääolosuhteiden muuttuessa vaativammiksi rakenteilta vaaditaan entistäkin enemmän – tulevaisuudessa rakennukset tuskin altistuvat ainakaan vähäisemmälle kuormitukselle kuin nyt.
Siksi rakentamisen tuottavuuden kasvattamisen kannalta avainasemassa ovat suunnitteluosaamisen hyödyntäminen ja kunnioittaminen, prosessien toimivuus ja resurssien kohdentaminen sekä laadukkaat ja kestävät rakennusmateriaalit.
